maanantai 23. lokakuuta 2017

Niittejä

Postimies toi koirille lahjuksia. Pitäähän sitä jokaisella koiralla oma niittipanta olla!

Tosi katu-uskottavan näköinen xD xD

Pallo on kivempi kuin uusi kaulapanta t. Sirrion

Hmmm... minäkin kyllä tykkäisin pallosta...

annapallomulleannapallomulleannapallomulleannapallomulle

No ota se nyt sitten, eihän tota kinuamista kukaan jaksa kuunnella

JEEE! Pallo muuten ON kivempi kuin kaulapanta!

Voi elämä noitten naisten kanssa välillä...



maanantai 16. lokakuuta 2017

koiranpaitatehtaalta

Uusin koiran villapaita tekele, tuli liian lyhyt vahingossa eli pitää pidentää sitä jossain vaiheessa mutta eiköhän se nyt pihaulkoiluille kuitenkin hetkeksi aikaa vältä. Korjataan paremmaksi sitten joskus kun inspiraatio iskee :D 




lauantai 7. lokakuuta 2017

Dansku juoksee!



Päätin kesällä että tänä syksynä ilmoitan jommankumman koiran johonkin canicross kisaan, meni miten meni. VULin kisakalenterin tutkiminen paljasti että vain yksi kilpailu olisi sellainen johon meillä on mahdollisuudet päästä ja ne olisivat vaatimattomasti Ohkolan SM kilpailut :D No meillä ei ole kisalisenssiä joten SM luokkiin minua ei huolittaisi (enkä kyllä muutenkaan olisi osallistunut) mutta kisassa järjestettäisiin myös harrastusluokka. Eli sinne siis!

Koira ja emäntä on molemmat yhtä kuvauksellisia!

Pohdinnan jälkeen koiraksi valikoitui Dany koska sen kanssa ohitukset sujuu varmasti. Kumpikaan pilkullisistahan ei ole aggressiivinen mutta Sirrion kiihtyy nykyään kovasti jo pelkästä valjaiden näkemisestä ja korkea vire ilmenee helposti urpoiluna ja tottelemattomuutena erityisesti ohituksissa kun se haluaa mennä tekemään tuttavuutta narttuihin (muunkinlaista tottelemattomuutta kyllä esiintyy, välillä esim. risteyksissä se ei aina kuuntele suuntakäskyjä mutta se nyt ei ole niin iso ongelma kilpailemisen kannalta). Sirrion on niin voimakas että valjaat yhdistettynä siihen että itse juoksen tekee Sirrin fyysisestä hallinnasta jotakuin mahdotonta. Eli jos tulisi ohitustilanne meidän olisi pakko hidastaa kävelyksi jottei Sirrion häiriköi muita ja se pilaisi sitten meidän kisan ihan totaalisesti. Dany ohittaa paremmin ja se on myös helppo hallita fyysisesti tilanteessa kuin tilanteessa koska se on niin paljon pienempi ja omaa heikomman vetokyvyn.

Toki samasta syystä Danyn kanssa olemme yleensä paljon hitaampi pari kuin Sirrionin kanssa. Dany on kyllä irti juostessaan Sirriä nopeampi mutta se ei jaksa samalla tavalla vetää minua joten meidän vauhti on hyvin pitkälti kiinni siitä miten kovaa itse pystyn juoksemaan kun taas Sirrionista on oikeasti vetoapua. Dany on myös sellainen ettei sitä aina huvita vetää edes sitä omaa parastaan vaan se vaan hölkkäilee edelläni... Vaan eipä Sirrionkaan mikään saksanseisoja ole enkä minä samalla tasolla juoksijana kuin joku lajia huomattavasti pidempään harrastanut niin samapa se siltä kannalta lienee. Eikä tarkoitus muutenkaan ollut lähteä tekemään mitään huippusuoritusta vaan käydä katsomassa ja kokeilemassa millaista valjakkourheilukisoissa on ja miten niissä mahdollisesti toimitaan yms.

En siis uskonut että meidän suorituksesta tulee kovin kummoista kun lähdettiin aamulla liikkeelle mutta onpahan sitten ainakin tullut yksi uusi kokemus lisää. Käytiin ensin tekemässä pieni kiekka kun Veljen Polkujuoksu oli myös tänään ja on kiva tukea paikallista kilpailua (oli muuten märkä mutta todella kiva pikku kisa joka järjestetään nyt vuosittain, kannattaa osallistua ensi syksynä jos tykkää polkujuoksemisesta!) joten kävin kipaisemassa siellä yhden kierroksen Danyn odotellessa isäni kanssa (kiitos siitä!) ja sitten lähdettiin pikapikaa kohti Ohkolaa ja koirajuoksukisoja.


Harrastussarjaan osallistui 9 koiraa kaikenkaikkiaan ja matkaan lähdettiin jokainen vuorollaan minuutin välein, me oltiin loppupäässä. Erään toisen kisaajan vinkistä yritin näyttää Danylle meitä edeltävät koirakot ja innostaa sitä ajattelemaan että tuonne ne juoksee, mitähän jännää siellä on?? Kantsisi varmaan meidänkin juosta tosi kovaa katsomaan ;) Danya ei oikein kiinnostanut, suurimmaksi osaksi se katseli taivaalle joutsenia tähyillen... ylläri :p Lopulta käänsin sen pään itse oikeaan suuntaan ja vähän pakotin sitä katsomaan yhden lähdön ja sitten Danya alkoikin jo vähän kiinnostaa! Ei se edelleenkään mitenkään super innokkaalta vaikuttanut mutta ilme oli keskittyneempi ja se myös katsoi seuraavan lähdön tarkasti. Sitten olikin jo meidän vuoro.

Lähtöviivalla Danylla ei tuntunut kaikesta huolimatta olevan mitään ajatusta siitä että mitä ollaan tekemässä ja minne suuntaan menossa. Lähtöluvan saatuamme yritin kannustaa Danyn liikkeelle ja kyllähän se siitä lähtikin etenemään, aika epävarmasti tosin. Radalla oli melkein heti lähdön jälkeen ylämäki ja Dany pompsutteli sitä kohti. Mäen alla radan vierellä oli valokuvaajia jotka hämmensi Danya ja luulin jo että se pysähtyy kokonaan mutta lähti se sitten kipuamaan mäkeä ylös. Mäen päällä se vielä vähän himmasi ja otti ehkä raviaskeleen tai pari mutta sitten! Ihan kuin lamppu olisi jotenkin syttynyt ja neiti lähti kiitämään laukalla alas mäennyppylää! Koetin varovasti kannustaa Danya (se joskus häiriintyy ja unohtaa mitä oli tekemässä jos kehun sitä liian innokkaasti) ja sekin ilmeisesti auttoi koska meno vain parani. Koko loppumatka mentiin laukalla ja remmit kireänä, ainoat pienet hidasteet tapahtui parissa tienristeyksessä joissa Dany jostain syystä oli menossa väärään suuntaan siitä huolimatta että väärät suunnat oli tukittu muovinauhoilla ja verkoilla... jos en olisi ollut mukana auttamassa se olisi varmaan vetänyt täysiä päin niitä mutta eihän se olisi Dany jos ei se olisi vähän pöljä :D Mutta laukka pysyi koko ajan ja kun sain neidille huudeltua että käänny sinne tielle mikä EI ole aidattu meno jatkui heti. Eihän Dany maagisesti vahvemmaksi tullut mutta se veti paremmin kuin olisin ikinä uskonut :) Maaliin tultaessa sille tuli taas vähän epävarmuus, ilmeisesti kun tavallaan juostiin ihmismassaa päin, ja se alkoi hyytyä ja ylitti maaliviivan melkein kävellen mutta pikku ongelmista huolimatta niin upea suoritus tytöltä!

Reitin pituus oli 2,2 kilometriä joka taittui meiltä ajassa 7:51, keskinopeus 16,82 km/h. Oltiin tällä suorituksella luokan neljänsiä ja harrasteluokassa on sekä miehiä että naisia, vain yksi naisjuoksija saksanseisojan kanssa oli meidän edellä. Kolmantena tulleen aika oli 7:47 joten kauas ei jääty palkintopallistakaan. Ei todellakaan hullumpi suoritus neiti pörröpäältä!

Maali edessä, tukka takana

Pitää myös ottaa huomioon että tuo oli vasta Danyn ensimmäinen koirajuoksukilpailu. Oli hauska katsella kokeneempia koiria jotka selvästi olivat oppineet kisojen lähtölaskennan, kilpailijalle kun ilmoitetaan koska omaan lähtö vuoroon on 30 sekuntia... 15 sekuntia... 10 sekuntia... 5, 4, 3, 2, 1, lähde! Siinä vaiheessa kun lähettäjä alkoi laskemaan alas vitosesta monet koirat sekosivat täysin ja selvästi tiesivät että nyt ihan kohta saa mennä :D Dany oli niin hyvä että varmasti mennään uudelleenkin ja jos sillä innostus riittää ja se vielä oppii miten kisat toimii niin siitä voi tulla tosi hieno valjakkokoira vaikka vähän köykänen onkin :D Ja tietty jos vielä itse saisin lisää nopeutta, ei auta vaikka Dany olisi kuinka hyvä jos sillä on huono juoksija perässä. Saatiin myös kokeneemmilta harrastajilta vähän ideoita miten Sirrionin ohituksia voisi yrittää laittaa kuntoon, jos vaikka senkin kanssa pääsisi joskus kokeilemaan :)

Kaikki kuvat valokuvaaja Arto Ketola

(Dansku saa tällä jo melkein anteeksi sen että se torstaina söi minun rakkaan kännyn... Kuten olen aiemminkin kertonut Dany ei ole koskaan rikkonut irtaimistoa ns. tahallaan ja sitten kun se ensimmäisen kerran tekee sen niin se s****nan rakki syö kaikista tavaroita mun puhelimeni >( Tykkäsin siitä kännystä ihan kauheasti (ja lisäksi se oli kauhean kallis) eikä Dany todellakaan ole ollut suosiossa tekosensa jälkeen. Onneksi löytyi edes jotenkin kohtuuhintaan uusi puhelin joka on melkein yhtä kiva, ainoa isompi vika on että se on kauhean iso.)


tiistai 26. syyskuuta 2017

Danyn 5 minuuttia

Danyn 5 minuuttia julkisuudessa :D 

(Kun ei tuolla taida ihan se 15 täyttyä. Ja siellä taaempana ollaan minä ja Sirrionkin. Parhaillaan ilmeisesti keskustellaan siitä pitääkö antaa kapulalossin kuljettajalle tilaa vai ei... Kun luulen että on vähän hankala tehdä hommia jos siinä on joku talmatollo melkein sylissä ja voi myös olla että kyseinen talmatollo on vaarassa saada kapulasta päähänsä jos liian lähelle tunkee... Vaikka ei se tuossa luupäässä varmaan tuntuisi.)


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Poronpolulla

Sirrion ja dalluhuivi


Dalmatiankoirat ry sponsoroi jäsenilleen osallistumisen Poronpolku liikuntatapahtumaan joten kun se sopi aikatauluihin niin päätin että lähdetään Sirrionin ja onhansemelkeindalmiskunpilkutkinlöytyy Danyn kanssa. Olin aiemmin tilannut kaksikolle reput joissa ne toivottavasti voisi kesäisin pidemmillä lenkeillä kantaa itse omat vetensä. Reput sattui tulemaan postissa juuri ennen tapahtumaa joten se sai toimia myös reppujen ensimmäisenä sisäänajo/testauslenkkinä.

Reput on Tailup halppisreput mutta vaikuttavat melko hyviltä, sitä en toki vielä tiedä kauanko ne kestää mutta toisaalta... ne maksoi kympin kappale. Suurin huolenaihe oli että jos ne hiertävät jostain mutta ainakaan tuon lenkin perusteella eivät hierrä eivätkä muutenkaan tuntuneet haittaavan koiria, molemmat kantoivat vesipullonsa kuin ei mitään. Koska reppuja tulee meillä käytettyä niin vähän eikä niihin ole tarkoitus laittaa kummemmin painoa, ainoastaan pieni vesipullo/tasku, niin en usko että reput aiheuttavat ongelmia.


Poronpolulle lähdetään Räyskälän Ilmailukeskuksesta jotta parkkitilaa riittäisi kaikille, tuolla kun on tuhansia osallistujia. Suuntasimme dalluporukkaa kohti ja Sirrion sai yhdistykseltä muistoksi huivin sekä hihnaan kiinnitettävä heijastimen. Käytiin katsomassa isohkoja renkailla varustettuja leikkihevosia joilla lapset sai ratsastaa sekä alpakoita, molemmat oli Sirrionista aluksi vähän epäilyttäviä kun sehän ei pidä hevosista mutta taisi herra huomata ettei kummatkaan olleet oikeasti hevosia. Danysta kaikki oli vaan "ai jaa tollanen *olankohautus*" mikä on sen reaktio kaikkeen paitsi lintuihin :D Siitä sitten lähdettiin bussilla polun varsinaiselle alkupisteelle.

Kaksikko käyttäytyi bussissa tosi hienosti ja saatiin tietää että yhdellä dallunartuista on juoksu. Se että Sirrion käyttäytyi melko normaalisti juoksunartun seurassa aiheutti vähän hämmästystä/ihastusta sekä bussissa että myöhemmin lenkillä kun mm. käveltiin tuon kyseisen nartun vierellä mutta minusta normaalin uroskoiran tulee kyetäkin hillitsemään itsensä tuollaisissa tilanteissa, kyse on lähinnä siitä salliiko omistaja siltä hölmöilyä juoksujen varjolla vai ei. Sirrion on ollut pienestä saakka juoksuisten narttujen kanssa tekemisissä ja siltä on aina vaadittu että silti pitää pystyä käyttäytymään ja kuuntelemaan joten se on siihen tottunut. Toki jonkin verran juoksuisen nartun läheisyys voi näkyä, todellakin näkyy Sirrionissakin, mutta ei sille urokselle oikeasti tarvitse mitä vaan sallia. (Haurun kaltaiset yliseksuaaliset urokset on tietenkin asia erikseen. En tiedä olisiko joku superkouluttaja pystynyt kouluttamaan Haurunkin "normaaliksi" mutta ei sellainen käytös mitä Haurulla oli ennen kastrointia ole normaalia ja sellaiset urokset tulisi kastroida jo koiran oman hyvinvoinnin vuoksi ja ehkä myös siksi ettei sitä ominaisuutta varmasti jalostettaisi eteenpäin.)


En ottanut kameraa tuonne mukaan kun ajattelin ettei kädet kuitenkaan riitä kuvaamiseen, siksi nämä kuvat onkin otettu meidän pihalla. Mutta olisi kameran sittenkin voinut ottaa koska lenkin alussa eräs pariskunta ehdotti että toinen heistä voisi taluttaa jompaa kumpaa koiristani kun heillä ei ollut kuin yksi koira. Annoin Danyn heille pideltäväksi, Dany on niin mutkaton tyyppi ja saikin kehuja että neitiä on mukava taluttaa kun se osaa olla niin kiltisti. Välillä meidän välille jäi vähän enemmänkin rakoa kun Sirrionin kanssa kuljettiin hieman hitaammin mitä tämä pariskunta ja silloin Danylle kuulemma välillä tuli mieleen että missäs muuten mun oma ihminen on? ja se alkoi kuikuilla taaksepäin jolloin he jäivät odottamaan että saatiin heidät kiinni ja Dany jatkoi taas tyytyväisenä matkaansa.

Sirrionkin käyttäytyi tosi kivasti, jonkin verran se vetää hihnassa mutta enpä ole kauheasti jaksanut asiaan panostaakaan ja välillä se vähän kiihkoili siitä juoksuisesta nartusta mutta lopetti kun käskettiin. Yhdessä kohtaa ylitettiin Marskin salmi kapulalossilla, kummatkin koirat käyttäytyi muuten hyvin mutta eivät oikein tajunneet miksi me vaan seistään eikä liikuta :D Vaikka liikuttiinhan me, lossin kuljettajakin totesi että parhaamme tässä tehdään!, mutta koirista sitä ei vissiin lasketa jos liikkuminen ei tapahdu omin tassuin. Nähtiin myös vuohia ja outoihin pukuihin pukeutuneita ihmisiä mutta mikään ei hämmentänyt kumpaakaan koiraa. Paluumatkalla bussissa Danya taluttanut nainen nosti Danyn syliinsä ja neiti päätti että siinä on hyvä tilaisuus ottaa tirsat, ketarat taivasta kohti jonkun jotakuin vieraan ihmisen sylissä :D Dany on kyllä niin mainio kun se suhtautuu kaikkeen niin rennosti.

Oli tosi kiva reissu ja ihan kiva reitti vaikka maisemiltaan se ei nyt mitenkään poikkeuksellinen ollut, aika paljon sellaista perusmetsäpolkua mitä Suomessa riittää. Ja paljon porukkaa sekä muita koiria aika ahtailla poluilla. Mutta järjestelyt toimi ihan hyvin ainakin meidän osalta ja oli kiva kun tapahtuma oli niin koiraystävällinen. Dalluporukka sai myös paljon huomiota, kuuluttajakin muisti useampaan kertaan mainita että paikalla oli melkein 101 dalmatialaista :D Voisin siis osallistua uudelleenkin.