tiistai 26. syyskuuta 2017

Danyn 5 minuuttia

Danyn 5 minuuttia julkisuudessa :D 

(Kun ei tuolla taida ihan se 15 täyttyä. Ja siellä taaempana ollaan minä ja Sirrionkin. Parhaillaan ilmeisesti keskustellaan siitä pitääkö antaa kapulalossin kuljettajalle tilaa vai ei... Kun luulen että on vähän hankala tehdä hommia jos siinä on joku talmatollo melkein sylissä ja voi myös olla että kyseinen talmatollo on vaarassa saada kapulasta päähänsä jos liian lähelle tunkee... Vaikka ei se tuossa luupäässä varmaan tuntuisi.)


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Poronpolulla

Sirrion ja dalluhuivi


Dalmatiankoirat ry sponsoroi jäsenilleen osallistumisen Poronpolku liikuntatapahtumaan joten kun se sopi aikatauluihin niin päätin että lähdetään Sirrionin ja onhansemelkeindalmiskunpilkutkinlöytyy Danyn kanssa. Olin aiemmin tilannut kaksikolle reput joissa ne toivottavasti voisi kesäisin pidemmillä lenkeillä kantaa itse omat vetensä. Reput sattui tulemaan postissa juuri ennen tapahtumaa joten se sai toimia myös reppujen ensimmäisenä sisäänajo/testauslenkkinä.

Reput on Tailup halppisreput mutta vaikuttavat melko hyviltä, sitä en toki vielä tiedä kauanko ne kestää mutta toisaalta... ne maksoi kympin kappale. Suurin huolenaihe oli että jos ne hiertävät jostain mutta ainakaan tuon lenkin perusteella eivät hierrä eivätkä muutenkaan tuntuneet haittaavan koiria, molemmat kantoivat vesipullonsa kuin ei mitään. Koska reppuja tulee meillä käytettyä niin vähän eikä niihin ole tarkoitus laittaa kummemmin painoa, ainoastaan pieni vesipullo/tasku, niin en usko että reput aiheuttavat ongelmia.


Poronpolulle lähdetään Räyskälän Ilmailukeskuksesta jotta parkkitilaa riittäisi kaikille, tuolla kun on tuhansia osallistujia. Suuntasimme dalluporukkaa kohti ja Sirrion sai yhdistykseltä muistoksi huivin sekä hihnaan kiinnitettävä heijastimen. Käytiin katsomassa isohkoja renkailla varustettuja leikkihevosia joilla lapset sai ratsastaa sekä alpakoita, molemmat oli Sirrionista aluksi vähän epäilyttäviä kun sehän ei pidä hevosista mutta taisi herra huomata ettei kummatkaan olleet oikeasti hevosia. Danysta kaikki oli vaan "ai jaa tollanen *olankohautus*" mikä on sen reaktio kaikkeen paitsi lintuihin :D Siitä sitten lähdettiin bussilla polun varsinaiselle alkupisteelle.

Kaksikko käyttäytyi bussissa tosi hienosti ja saatiin tietää että yhdellä dallunartuista on juoksu. Se että Sirrion käyttäytyi melko normaalisti juoksunartun seurassa aiheutti vähän hämmästystä/ihastusta sekä bussissa että myöhemmin lenkillä kun mm. käveltiin tuon kyseisen nartun vierellä mutta minusta normaalin uroskoiran tulee kyetäkin hillitsemään itsensä tuollaisissa tilanteissa, kyse on lähinnä siitä salliiko omistaja siltä hölmöilyä juoksujen varjolla vai ei. Sirrion on ollut pienestä saakka juoksuisten narttujen kanssa tekemisissä ja siltä on aina vaadittu että silti pitää pystyä käyttäytymään ja kuuntelemaan joten se on siihen tottunut. Toki jonkin verran juoksuisen nartun läheisyys voi näkyä, todellakin näkyy Sirrionissakin, mutta ei sille urokselle oikeasti tarvitse mitä vaan sallia. (Haurun kaltaiset yliseksuaaliset urokset on tietenkin asia erikseen. En tiedä olisiko joku superkouluttaja pystynyt kouluttamaan Haurunkin "normaaliksi" mutta ei sellainen käytös mitä Haurulla oli ennen kastrointia ole normaalia ja sellaiset urokset tulisi kastroida jo koiran oman hyvinvoinnin vuoksi ja ehkä myös siksi ettei sitä ominaisuutta varmasti jalostettaisi eteenpäin.)


En ottanut kameraa tuonne mukaan kun ajattelin ettei kädet kuitenkaan riitä kuvaamiseen, siksi nämä kuvat onkin otettu meidän pihalla. Mutta olisi kameran sittenkin voinut ottaa koska lenkin alussa eräs pariskunta ehdotti että toinen heistä voisi taluttaa jompaa kumpaa koiristani kun heillä ei ollut kuin yksi koira. Annoin Danyn heille pideltäväksi, Dany on niin mutkaton tyyppi ja saikin kehuja että neitiä on mukava taluttaa kun se osaa olla niin kiltisti. Välillä meidän välille jäi vähän enemmänkin rakoa kun Sirrionin kanssa kuljettiin hieman hitaammin mitä tämä pariskunta ja silloin Danylle kuulemma välillä tuli mieleen että missäs muuten mun oma ihminen on? ja se alkoi kuikuilla taaksepäin jolloin he jäivät odottamaan että saatiin heidät kiinni ja Dany jatkoi taas tyytyväisenä matkaansa.

Sirrionkin käyttäytyi tosi kivasti, jonkin verran se vetää hihnassa mutta enpä ole kauheasti jaksanut asiaan panostaakaan ja välillä se vähän kiihkoili siitä juoksuisesta nartusta mutta lopetti kun käskettiin. Yhdessä kohtaa ylitettiin Marskin salmi kapulalossilla, kummatkin koirat käyttäytyi muuten hyvin mutta eivät oikein tajunneet miksi me vaan seistään eikä liikuta :D Vaikka liikuttiinhan me, lossin kuljettajakin totesi että parhaamme tässä tehdään!, mutta koirista sitä ei vissiin lasketa jos liikkuminen ei tapahdu omin tassuin. Nähtiin myös vuohia ja outoihin pukuihin pukeutuneita ihmisiä mutta mikään ei hämmentänyt kumpaakaan koiraa. Paluumatkalla bussissa Danya taluttanut nainen nosti Danyn syliinsä ja neiti päätti että siinä on hyvä tilaisuus ottaa tirsat, ketarat taivasta kohti jonkun jotakuin vieraan ihmisen sylissä :D Dany on kyllä niin mainio kun se suhtautuu kaikkeen niin rennosti.

Oli tosi kiva reissu ja ihan kiva reitti vaikka maisemiltaan se ei nyt mitenkään poikkeuksellinen ollut, aika paljon sellaista perusmetsäpolkua mitä Suomessa riittää. Ja paljon porukkaa sekä muita koiria aika ahtailla poluilla. Mutta järjestelyt toimi ihan hyvin ainakin meidän osalta ja oli kiva kun tapahtuma oli niin koiraystävällinen. Dalluporukka sai myös paljon huomiota, kuuluttajakin muisti useampaan kertaan mainita että paikalla oli melkein 101 dalmatialaista :D Voisin siis osallistua uudelleenkin.



tiistai 12. syyskuuta 2017

And it was all yellow...

Jee pellot on puitu!!!






Juoksukuvista ei tullut paljon mitään kun tyypit oli niin innoissaan, heti kun laskin ne irti pilkulliset sinkosi juoksemaan pitkin peltoa ja näkyivät pieninä toisiaan jahtaavina pisteinä taivaanrannassa... ja silloinkin kun ne tuli vähän lähemmäs niin tarkenna siinä nyt sitten kun toiset kiitää täyttä laukkaa ja tekevät yllärikäännöksiä yrittäessään harhauttaa toisiaan yms. Mutta kivaa oli ja se on tärkeintä :D Toivottavasti kohta puoliin alkaisi uskaltaa koirienkin kanssa mennä myös hakkuuaukkojen läpi risteileville metsäteille jotka kesäisin on ihan no-go-zone kyykäärmeiden vuoksi. Viimeksi kun kävin siellä itsekseni juoksemassa bongasin muutaman hassun kilsan matkalla neljä kyytä ja yhden "käärmeen" joka oli oikeasti varmaankin vaskitsa joskaan en pysähtynyt tekemään tarkempaa lajimääritystä. Mutta tuo kyseinen alue ei siis tosiaan ole mikään koirien lenkkeilypaikka muulloin kuin talvisin.






sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Sirrion mätsäröimässä



Dany(n turki)lle kävi reilu viikko sitten pieni "sattumus" ensin rusokinsiementen ja suoveden kanssa jonka jälkeen se sai tutustua meidän molempien hermojen säästämiseksi saksiin. Se ei siis ole edustuskunnossa nyt hetkeen joten Sirrion sai osallistua jo aikaisemmin suunniteltuun Suomalaisen Siperianhusky- seuran mätsäriin Danyn sijasta. Sirrionhan on käynyt pentuna yhdessä epävirallisessa pentunäyttelyssä mutta muuten sen kanssa ei ole koskaan tehty mitään näyttelyjuttuja, se ei ole tainnut edes osallistua mätsäriin koskaan aikaisemmin. Syy on hyvin yksinkertainen: se ei juurikaan malta seistä aloillaan, en ole jaksanut opettaa paremmin kun ei Sirristä näyttelykoiraa sitten tullutkaan ja silloinkin kun se hetken on liikkumatta en osaa asetella sitä ollenkaan nätisti.

Isoissa koirissa tuomarina oli Kirsti Parikka. Alkukehässä Sirrion höselsi mutta seisoikin välillä, en kyllä oikein kerennyt seurata että sattuiko tuomari näkemään yhtään niistä hetkistä :D Hampaiden katsominen meni ihan OK minusta ja se antoi tosi hienosti kopeloida itseään vaikka mieluummin jätkä olisi halunnut pussailla tuomarin kanssa kuin seistä tutkittavana... Juoksutus meni aikalailla miten sattuu kun jätkä hyppi riemusta ja halusi vetää joka kulmassa kehästä ulos mutta oli siellä jokunen raviaskelkin välissä... Saatiin sitten sininen saatesanoilla että Sirrion on todella komea uros mutta kehäkäytöksessä olisi kuulemma vähän petrattavaa. Mitä lie sillä meinasi xD Sinisten kehässä Sirrion seisoi vähän paremmin, asetella sitä ei oikein pysty mutta kaikki neljä jalkaa oli enimmäkseen yhtäaikaa maassa, ja liikkui todella paljon paremmin, melkein koko ajan pysyi ravilla eikä tarvinnut kulmissa pysähtyä neuvottelemaan siitä käännytäänkö vai jatketaanko suoraan ulos kehästä! Tosi hienosti siis ja ehkä Sirrion alkoi vähän ymmärtää mitä kehässä kuuluisi tehdä. Lopulta Sirrion olikin sinisten kolmas ja pääsi herkuttelemaan voittamillaan herkkutikuilla :) Vaikka meno oli villiä se meni kuitenkin paremmin kuin odotin joten vaikka Dany saa jatkossakin olla mätsäripuudeli niin Sirrion voi tarvittaessa tuurata sitä uudelleenkin.

Kehän ulkopuolella Sirrion käyttäytyi tosi fiksusti vaikka oli toki innokas, sellaiseksihan se on kasvatettu. Kaksi lasta isänsä kera tulivat kysymään saako Sirrionia silittää ja sanoin että toki saa mutta se on sitten aika vauhdikas tyyppi vaikka onkin ehdottoman kiltti. Lapset, etenkin nuorempi, vähän arastelivatkin aluksi hössöttävää Sirrionia mutta rohkaistuivat siinä jutellessamme silittämään Sirrionia. Sirrionin häntä todettiin melkoiseksi ruoskaksi ja lopulta lapset piti sitä hännästä kiinni (kevyesti ja nykimättä, samoin ja samasta syystä pitelen sen häntää itsekin monesti) ettei se paukuttelisi sillä niin kovasti ja leikkivät jotain käärmeenlumoojaakin... Ja ihmettelivät Sirrionin pantoja, vanutettavaa niskanahkaa, karvan lähtöä ja ruskeita pilkkuja, sen aktiivisuutta, intoa ja jatkuvasti heiluvaa häntää (jos Rohan olisi vielä elossa siinä vasta ihmettelemistä olisikin ollut kun Sirrionhan on ihan rauhallinen Romppaan verrattuna) ja vaikka mitä. Vaikken itse varsinaisesti ole mikään lapsi-ihminen tykkään ihan hirveästi koirassa siitä että se on hyvin lapsivarma ja pikkuihmisten voi huoletta antaa tutustua niihin vaikka naama kiinni niiden turkissa :) Sosiaalinen koira on vaan niin parasta ♥