keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Melkein on ihan sopiva



Viime talvena kaikista kylmimmät päivät olivat ennen kuin Dany muutti meille ja tänä vuonna en tiedä tuleeko niitä edes. Mutta varuiksi Dany on kuitenkin saanut kokeilla vanhoja talvivaatteita josko näistä meillä jo olemassa olevista kamppeista löytyisi neidille sopivia kokoja ja itseasiassa Rohanin vaatteet menee neidille yllättävän hyvin. On ne vähän isoja, Rohan oli kuitenkin 30 kiloinen suhteellisen rintava dallu-uros ja Dany on vajaa 25 kiloinen kapoinen setterinarttu, mutta ihan käyttökelpoisia joten ne taitavat kelvata. Oma villahaalari Danyn pitää jossain vaiheessa saada mutta ei silläkään nyt kiirettä ole. Ihan kiva näin kun tuo haalarikin on ihan kunnossa oleva vaikkei nyt ehkä mikään kaunein asuste olekaan :D

Dany ei palele niin herkästi mitä Sirrion mutta ei se kuitenkaan mikään arktinen koira ole joten etenkin jos tulee odottelua tms. niin pukeminen on varmasti ihan hyvä idea vähän leudommillakin talvikeleillä. Ja sitten tietenkin jos tulee niitä oikeasti kovia paukkupakkasia. Minä nyt tunnetusti muutenkin mieluummin puen vähän turhaan kuin liian vähän, ei siitä kuitenkaan haittaakaan ole ja lihakset yms. tykkää myös siitä kun on lämmin. Ja vaikka kuinka ulkoillaan paljon niin sisäkoirat kuitenkin viettää suurimman osan päivästä sisätiloissa ja on aika iso lämpötilan lasku mennä ulos pienempäänkin pakkaseen.


Kong Safestix meni muuten lopulta rikki tuossa joku aika sitten, vedettiin sitä Sirrionin kanssa kilpaa ja sitten mulla olikin enää pääty kädessä :D Mutta kauan se kesti! Pitää katsoa myydäänkö niitä vielä että saataisiin uusi tilalle, se on ollut ehdottomasti kestävin lelu mitä meillä on ollut ja silti sellainen mistä koirat tykkää kun esim. tavan Kongit on noista vähän tylsiä. Vaikka leikitään meillä kyllä niilläkin :D



Päätön setteri :D



Danya naurattaa kun sille kertoo vitsin...

"Eikun hetkinen... en tajunnutkaan??" xD

Maailman komein 

Höyrypäällä on vaatteet omasta takaa, herra ei edelleenkään palele vaikka ikää tulee lisää mutta en kyllä ihmettele, sillä on niin paksu turkki että kampaaminenkin on tosi vaikeaa kun kampaa ei vaan tahdo saada ujuettua pohjavillan läpi ihan ihoon asti... 


maanantai 1. tammikuuta 2018

2018



Uusi vuosi vaihtui melkein rauhallisesti. Sirrion edelleen hermostuu raketeista mutta katseltiin Netflixiä sen verran kovalla että osa pamahtelusta peittyi sen alle ja lopuista selvittiin kieltämällä ikkunassa rääkyminen jolloin herra tyytyi makoilemaan patjallaan ja syömään luitansa. Toisaalta vähän ärsyttävää kun on aina omistanut vain äänivarmoja elukoita mutta toisaalta voisihan asiat olla huonomminkin, ainakaan Sirrion ei hysteerisesti pelkää. Käytiin pikaisella ulkoilullakin (isot luut => jano => pissahätä) eikä Sirrion sielläkään reagoi raketteihin muuten kuin haukkumalla isoimmille / lähimmille pamauksille - ei siis yritä pakoon, ole liian peloissaan (tai ollenkaan?) käydäkseen hädillään tai totellakseen ihan normaalisti tai mitään muuta sellaista.

Edellisvuoden käänteisiin kuuluu vielä se että Danyn menneisyys yms. on tullut tietooni. Silloin kun Danyn ostin yritin aluksi etsiskellä vastauksia neidistä parin setteriryhmän kautta mutta vaikka englanninsettereitä ei kovin paljoa ole niin kukaan ei silti tiennyt mitään tällaisesta pentueesta ja ajattelin jo että mysteeriksi taitaa jäädä. Mutta sitten Danyn kasvattaja/alkuperäinen omistaja ottikin minuun yhteyttä joku aika sitten ja asiat on selvinneet. Ja hyvä niin :)

Edelliseen löyhästi liittyen, monet kanakoiraihmiset ovat kyselleet onko Dany mitä linjaa ja kun olen sanonut etten oikeastaan tiedä on asiasta heitelty omia arvioita, suurimman osan mielestä se on selvästi näyttelylinjainen mutta osa on vakaasti uskonut neidin metsästyslinjaisuuteen. Nyt voi sitten sanoa että molemmat ryhmät ovat olleet oikeassa... tai väärässä, miten sen nyt ottaa ;) Tyttö kun on tasan 50/50 molempia eli siis sekalinjainen :D

Seuraavalle vuodelle toiveisiin kuuluu Danskun kanssa juoksukisoihin osallistuminen olettaen että koira sekä hihnan tämä pää (se selvästi heikompi lenkki) pysyvät juoksukuntoisina ja myös sen mukaan miten niitä järjestetään tässä lähistöllä. Eli yhdet keväällä ja yhdet syksyllä :D ...no voi niitä olla vähän useammatkin ehkä, sen näkee sitten myöhemmin. Mutta mihinkään Rovaniemelle en kyllä lähde 10 minuutin suorituksen vuoksi :D Sitten Sirrionin kanssa pitäisi käydä kokeilemassa MH kuvaus nyt vielä kun se ei ole ihan ikäloppu papparainen ;) Saas vaan taas nähdä mitä siitäkin tulee vai tuleeko mitään... Haurun tavoitteina on vain pysyä terveenä (kuten tietty muillakin) ja opetellaan uusia temppuja jos enää keksin mitään mitä se ei jo osaa.

Sirrion olisi myös periaatteessa ihan koekelpoinen useammassakin lajissa mutta tällä hetkellä ei ole mitään intoa ilmoittaa sitä yhtään mihinkään. En muutenkaan erityisemmin tykkää käydä kokeissa, mikä näkyykin siinä kuinka "paljon" mun koirani niissä käyvät, ja lisäksi Sirrionin kanssa ei ole ihan sellaista kivaa tekemisen fiilistä mitä kaipaisin. En tiedä oikein miksi koska se tekee tosi hyvin eikä sen kanssa ole mitään isoja ongelmia mutta jotenkin vaan ei. Rohanin kanssa käytiin vain yksissä virallisissa kokeilemassa jos tuurilla tulisi ykkönen kun tiesin ettei se osaa paikalla makuuta mutta sen lisäksi sitten useissa möllikisoissa koska Roon kanssa kokeissa oli kivaa ja rento meininki kun jotenkin pystyin luottamaan Rohanin tekemiseen. En tiedä miten sellaisen luottamuksen saisi Sirrionin kanssa aikaiseksi kun Sirrioninkaan tekemisessä ja olemisessa ei oikeasti ole vikaa, vika on ihan ohjaajan pään sisällä. Mutta niin kauan kun sitä ei ole en usko että kokeissa käydään vaikka se onkin harmi sen puolesta että Sirrion on hieno harrastuskoira jolle kyllä saisi oikeitakin tuloksia jos sillä ei olisi tällainen vähän hullu omistaja. Onneksi tähän uuteen lisenssiin sentään tuli kertamaksu (vaikka sekin on suht kallis) koska muuten oltaisiin ihan tasan jätetty koekentät täysin jo pelkän hinnan vuoksi, niin iso hinnankorotus olisi ollut ostaa koko vuodeksi lisenssi kun käy vain yhdessä kokeessa. Ja maksaa se vielä ihan turhasta, paljon mieluummin maksan valjakkopuolen lisenssin (vaikkei kovin monissa kisoissa sielläkään käydä) jonka vakuutus kattaa kisojen lisäksi kaikki treeneissä sekä treenimatkoilla tapahtuvat vahingot. Ja valjakkolajit on "hieman" vaarallisempia kuin toko niin vakuutus ei senkään puolesta tunnu tyhmältä ajatukselta.


Hyvää vuotta 2018 kaikille!