torstai 12. huhtikuuta 2018

Pennun paluu

Tää tyyppi on taas ilmoitettu koirajuoksukisaan. Jännää, toivottavasti neiti suoriutuu yhtä hienosti kuin viimeksi. 

Tällainen tyyppi puolestaan kävi meillä jo joku aika sitten taas yökyläilemässä parin päivän ajan

Suurin osa kuvista vaan on jostain syystä tällaisia... Sirrionin pitäisi ehkä mennä töihin telkkuun rikosohjelmiin yms. missä pitää peittää naama. Ei tarvisi sumentaa jälkikäteen kun olisi tällainen ihan livenä toimiva anonyymiuden häntä :D

Sirrion oli pennun idoli, se ketä kopioidaan ja kunnioitetaan. Oli huvittavaa mm. kun olin tietokoneella ja Sirrion tuli siihen viereen lattialle istumaan (tarkoituksena ilmaista että saa kyllä rapsuttaa jos haluaa...) niin tää ipana tulee heti perässä, tarkasti parkkeeraa itsensä samaan asentoon Sirrin kanssa ja istuu sitten siinä ihan sen näköisenä että tässä me isot pojat* vaan istuksitaan :D 

*vaikka tämä pentu onkin tyttö

Dany puolestaan oli leikikaverin roolissa ja se kenen hännässä ja korvissa voi roikkua. Kun vaikka se komentaisi ei siitä tartte välittää, se on vaan Dansku! Ei yhtään niin iso ja hurja mitä Sirri.

Danya ei tuo rooli haitannut, se oli tosi ilahtunut heti kun näki että toin pennun meille "Ai hei toi kaveri tuli taas!" ja oli vain tyytyväinen kun oli joku jonka kanssa sai riehua melkein 24/7 pari päivää. Sirrion kun ei ole ihan niin kova leikkimään. Mutta Danyn harmiksi pikkuriiviö ei taaskaan jäänyt meille, oli vain vähän oleilemassa. Danskun mielestä voitaisiin nyt sittenkin ottaa oma pentu.




perjantai 30. maaliskuuta 2018

Sirrin synttäriraportti



19. päivä Sirrion täytti jo kolme vuotta! Synttäripäivänä täällä oli ihan kauhea lumi/räntä/mikälie pyry eikä voitu ottaa perinteistä pönötyskuvaa, jouduttiin odottamaan pari päivää vähän selkeämpää säätä. Ja vielä siihen päälle "joku" ei saanut aikaiseksi siirtää kuvia kamerasta koneelle... Joten synttäripostaus on vähän myöhässä mutta synttäreitä juhlittiin silti ajallaan. Sirrion sai herkkuja, hampaidenpuhdistuslelun (en nyt tiedä toimiiko mutta on tosi kiva) sekä uuden käytetyn jalkapallon josta on jo ilmat pihalla mutta se on silti ihan paras lelu kuten aina.

Sirrion olisi nyt vissiin laskettavissa aikuiseksi koiraksi ja onhan sen rasittava vaihe jo aika tukevasti takanapäin. Toki kun kyseessä on innokas, aktiivinen nuori herra ei kaikki aina mene niinkuin elokuvissa mutta pääsääntöisesti Sirrion on fiksu tyyppi jolle ei enää satu ns. teini-iän ylilyöntejä. Vaikka meille todennäköisesti* ei mun jatkuvasta pentukuumeesta huolimatta ole tulossa pentua ihan lähivuosina, luulen että nyt Sirrion alkaa olla siinä pisteessä että sille voisi ottaakin pikkuveljen ilman ongelmia. Henkistä kasvua on siis tapahtunut siitä missä oltiin noin vuosi sitten.

(* ei pidä sanoa varmasti 'ei' tai täällä on ihan tasan joku koiranpentu ensiviikolla)

Yritettiin synttärien kunniaksi ottaa tosiaan sitä poseerausta jotta voisi vertailla onko jätkässä tapahtunut kehitystä. Sirrillä oli taas selkeä mielipide tästä aiheesta ja oli sitä mieltä että ylläoleva on ihan hyvä poseeraus, ota vaan nyt äkkiä se kuva että ei tartte tässä tönöttää... Joo en vaan usko että toi on ihan sitä mitä esim. kasvattaja haluaisi sivuillensa laittaa xD xD

Joo toi ilme xD 

Tää on mun mielestä ehkä onnistunein vaikka tolppa kasvaakin päästä ja kuvakulma, suunta yms. voisi todellakin olla paremmat. Mutta koira näyttää melkein normaalilta ja jos olisi oikein aktiivinen niin äkkiäkös tuon tolpan fotoshoppaisi piiloon.

Silmät tiukasti kiinni kun on niin kärsimystä tällainen.

"Vapaa! ...ei kai tästä tuu tän kummempaa..." 
NO VIHDOINKIN!!!!
Kokeillaan taas kesällä seuraavan kerran kun ei ole lunta maassa niin tyyppi ei niin huku taustaansa. Eikä tietty treenata tässä välillä koska mitä turhaa :P 

Komein ja parhain se on silti :)




sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Dalympialaiset

Dany ihan rasittuneena kotimatkalla, ei edes herännyt vaikka Sirrin kanssa syötiin kanawrappia :D


Viikko sitten sunnuntaina käytiin Lappeenrannassa Dalympialaisissa, Sirrion osallistui ja Dany hengaili taas mukana vale-dalluna ;) Vauhtia ei tyypeiltä puuttunut, etenkään Sirriltä kun kaikkialla oli ihania NAISIA!! Osallistuttiin Sirrin kanssa pieneen näyttelyharkkaan ennen varsinaista koitosta eikä Sirrillä ollut taas vaihteeksi mitään hajua siitä mitä esim. seisominen mahtaa olla... onneksi se siitä vähän alkoi rauhoittua, korvat alkoi toimia ainakin osittain ja aivokapasiteetistä enää vain noin 85% meni narttujen ajattelemiseen. Se on ihan hyvin Sirriltä :D

Dalympialaislajeista ensimmäiseksi suoritettiin lyhyt rally-toko rata, oli onneksi helppo niin Sirrionkin kykeni sen verran keskittymään että saatiin rata läpi ihan kunnialla. Varmaan olisin voinut ohjata sen läpi nopeamminkin mutta ajattelin ettei meidän suorituksesta joka tapauksessa mikään hurjan nopsa tule kun seuraavat lajit on syömislajeja :D

Sirrion syö kaikkea ja omaa ihan hyvän dallumaisen ruokahalun mutta se ei ole mikään ahmija ollut koskaan. Sen mielestä ruoka pureskellaan, ei imaista mahaan nanosekunnissa kuten Romppa teki ja kun dalluista on kyse ajattelin että joukosta varmasti löytyy niitä romppia ;) Seuraava laji oli siis lihapullan löytäminen mukien alta, tämä taisi olla Sirrin lemppari laji. Tämä pelihän on sille lapsuudesta tuttu. Ei se sitä pullaa kauhean nopeasti löytänyt kun Sirrillä on tuossa pelissä aina tapana jumittua leikkimään niillä törpöillä (tai mukeilla tässä tapauksessa) ja niin nytkin mutta ihan kelpo suoritus kuitenkin. Viimeiseksi perinteinen nakin syönti jossa Sirrion teki niin hyvän suorituksen kuin vain sille on mahdollista :)

Sipulista oli tosi hauskaa ja se olisi mielellään ottanut uuden kierroksen :D Aikoja en tiedä kun ei jääty ihan näyttelyn loppuun asti (pitkä reissu se oli ihan tuollaisenaankin) ja tuloksia ei ole (vielä ainakaan) näkynyt netissä mutta tosiaan oletan ettei tehty mitään huipputulosta.

Dansku, Sirrion ja pentu

Sitten taas tapettiin aikaa ja viihdyttiin niin hyvin että oltaisiin vissiin jääty näyttelykehästä kokonaan pois jos Sirrionin siskon omistaja ei olisi tullut huomauttamaan että niin teidän pitäisi olla siellä kehässä niinku nyt. Oho no joo hups :D Kiirehdittiin kehään, osallistuttiin siis lemmikkiluokkaan joka on tarkoitettu koirille joissa on jotain oikeat näyttelyt estävää "vikaa", tuomarina Jutta Tschokkinen.

Aluksi Sirrion seisoi yllättävän hyvin ja antoi kopeloida itseään riehaantumatta liikoja vaikka onkin tosi ihanaa kun joku tulee silittelemään. Juoksutus meni huonommin, luulisin että mentiin ravilla mutta Sirri halusi vain impata tekonurmesta ihania narttuhajuja. Ja sen jälkeen seisottamisestakaan ei tahtonut tulla yhtään mitään kun ne hajut oli niin paljon oleellisempia. Sentään Sirrion antoi katsoa hampaansa suhteellisen hyvin, varmaan auttoi se että Sirrin kasvattaja oli vähän aiemmin katsonut ne Sirrionin melko pontevista vastusteluista välittämättä. Sirri antaa kyllä mun katsoa sen hampaat ongelmitta (ja pestä niitä yms. eli meillä ei kotona todellakaan ole ongelmaa) mutta se ei ole sama kuin että joku muu katsoisi ne enkä siihenkään ole jaksanut panostaa kun ei Sirrion kuitenkaan ole näyttelykoira. Muuten olisin jo heti pienestä laittanut kaikki mahdolliset ihmiset tutkimaan sen purukalustoa jotta herra olisi tottunut hommaan kun se ei ole koskaan oikein arvostanut että vieraat näpelöi sen suuta.

Lopulta tuomari ilmoitti että saadaan H ja voidaan poistua kehästä. Vähän tympeää saada H lemmikkiluokasta ja erityisesti siksi että oltiin koko reissuun lähdetty oikeastaan vain siksi että Dotstorm's koiria toivottiin paikalle niin monta että saataisiin kasaan kasvattaja- ja jälkeläisluokat ja nyt ei sitten niihin päästy osallistumaan kun H:n koiraa ei noihin karkeloihin kelpuuteta. Mutta koirilla oli kuitenkin kiva päivä ja Tanya sai nähdä kasvattinsa pitkästä aikaa niin eihän se turha reissu silti ollut. Ja vähän myöhemmin meille tultiin sanomaan että saadaan palkintokin osallistumisesta. Saatiin siis pönikkä Bozitan lohipateeta joka iltapalalla katosi hyvin vauhdikkaasti koiruuksien kitoihin, oli kuulemma tosi hyvää.

Tässä Sirrionin arvostelu:
3v. Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä pään profiili, hieman poskia. Vaaleat silmät. Alapurenta. Hieno korvien väritys. Hyvä kaula. Ok rintakehä. Suora lantio ja ylös kiinnittynyt häntä. Tasapainoisesti mutta niukasti kulmautunut. Hieman lyhyet mutta sujuvat liikkeet. Varma ystävällinen käytös.

Ja vaikka sitä ei ole arvostelussa mainittu tuomaria tuntui häiritsevän sekin että Sirrionilla on puutteellinen pigmentti (=eli paljon vaaleanpunaista ihoa kun pitäisi olla rusehtavaa). Se on jännä kun itsekin tykkään kunnolla pigmentoituneista koirista (ja pigmentin puute on dallulla virhe) mutta Sirrionin kohdalla en enää tavallaan edes näe että se puuttuu vaikka onhan se aika selkeä homma... Siinä sen taas huomaa että omaa koiraa pitää aina kauneimpana :D Ja kaunein, komein ja hienoin Sirri onkin vaikka tuomari ei tällä kertaa osannut herraa arvostaa, ihme puusilmä ;) :D

"En minä enää muista miksi näitä piti pelätä :D "


perjantai 2. maaliskuuta 2018

Vikat pentuilut



Basenjipennut on edelleen pitäneet meikän kiireisenä, nelisen ipanaa tuli meille hetkeksi kyläilemään ja yksi pentu jäi pidemmäksi aikaa kunnes sille nyt löytyi oma koti. Luulen että nuo mun koiruudet ovat tyytyväisiä kun viimeinenkin naskalihammas lähti vaikka tosi hienosti nuo pilkulliset on olleet pentujen kanssa. Danykin, vaikka alku oli vähän hankala, tottui pentuihin nopeasti ja rennosti söi niiden kanssa patjalla samaa luuta yms.

Pennut on ihquja mutta nyt ehkä ehtii tekemään vähän muutakin kuin valvomaan kuka nyt repii sohvaa... voisi vaikka vähän yrittää pikatreenata kun Sirrion on menossa näyttelyyn reilu viikon päästä kun dalmisten Open Shown yhteydessä järjestetään lemmikkiluokka. Ei Sirristä taida hyvin käyttäytyvää kehäkettua viikossa tulla mutta jos se vaikka pienen harjoittelun ansiosta ei vetäisi ihan sitä parasta villihevos-impressiotaan :D Vaikka eipä sillä niin väliä, ei tuokaan ole mikään virallinen näyttely ja joskus lemmikkiluokat voi olla... no mielenkiintoisia :p Max osallistui kyseisiin skaboihin joskus ja tuomari kerrankin selitti jotain kuinka Max on paremman näköinen kuin kilpakumppaninsa mutta sijoittuu luokkansa viimeiseksi koska se on ainoana kastroitu = ei voi jatkaa geenejään. En ihan tajunnut logiikkaa kun kyseessä oli lemmikkiluokka mutta samapa tuo. Ei kai sinne voittamaan lähdetä vaan tapaamaan rotutovereita, sukulaisia, kasvattajaa yms. Tosin Sirrionilla on toistaiseksi ollut aika hyvä tuo menestys niin onhan se nyt vähän huono homma jos se ei tällä kertaa tuokaan pokaalia kotiin :P Menee hyvä putki rikki eikä voi enää kehua kuinka Sirrion aina sijoittuu ;)


torstai 15. helmikuuta 2018

Supermarsulauma

Ulkoa löytyi tällainen outo nääpiö...

...ja pari sen kaveria

Danysta ne oli aluksi edelleen ehkä pelottavinta ikinä :D 

Mutta Dansku kuitenkin auttoi Sirrionia esittelemään niille vähän tanssiliikkeitä

Pennut ottaa mallia että ne osaa sitten isoina

Jaa ei ne sittenkään ehkä ole vaarallisia...


Dany tietää ne parhaat muuvit ;) 

Kohta sinäkin osaat laittaa jalalla koreasti!

Danskun mielipide pennuista parani mutta Sirrion ei ole enää ihan varma onko ne sittenkään niin kivoja kun ne omi Sirrin kepin...

Ei auta kuin kyttäillä että josko ne kohta kyllästyisi siihen :/ 

Melkein 150 kuvaa ipanoista löytyy täältä albumista. Koska minä en erota noita kauhean hyvin niin piti laittaa suunnilleen jokainen näpsästy otos jotta toivottavasti kaikista olisi jotain kuvia :D

(Ja Sirrion sai lopulta keppinsä takaisin)



maanantai 5. helmikuuta 2018

Pennuja


Naapurissa (toistaiseksi) asustavat basupennut on jo sen verran isoja että ajattelin viimeinkin viedä pilkut katsomaan niitä. 


Sirrionia on kiinnostanut pentuhajut ihan kauheasti heti niiden syntymästä saakka ja se useimmiten tykkää pennuista melkein yhtä paljon mitä Rohan aikoinaan joten ennustus oli että se tykkää kokonaisesta pentueestakin vaikka aluksi pentujen määrä tulisi sille vähän yllärinä :D Ja oikeassa olin, aluksi sitä jännitti kun pennut oli kaikki tohisemassa siinä jaloissa ja piiritti Sirrionia mutta aika nopeasti Sirri tottui ipanalaumaan ja oli ihan normaalisti. Paitsi leikkimään Sirri ei niiden kanssa vielä intoutunut mutta toisaalta pennut on vielä aika pieniä ja niitäkin alkaa herkästi jännittää jos Sirri liikkuu liian vauhdikkaasti joten ehkä leikkiminen ei muutenkaan vielä oikein onnistuisi. Ehkä vähän myöhemmin. Tai ainakin jos joku noista tulee meille asustamaan siksi aikaa että löytää oikean oman kotinsa saa pentu varmasti Sirristä hyvän leikittäjän ja roolimallin.

Dany jännittää pentuja silloinkin kun niitä on vain yksi joten en uskonut että se suhtautuu kokonaiseen pentueeseen ainakaan yhtään paremmin. Ja niinhän siinä kävikin, vähän se uskaltautui niitä haistelemaan jos pennut eivät liikkuneet (ja pennut olikin tarkoituksella jo aika väsyneitä Sirrionin kanssa touhuttuaan) mutta pääasiassa Dany istui sohvalla koko vierailun ajan ja tuijotteli seiniä ettei vahingossakaan näkisi vilaustakaan pennuista. Ja hoki varmaan mielessään "ei täällä ole pentuja, ei täällä ole pentuja, on ihan turvallista... ei ole pentuja". Voi toista, saas nähdä miten nopeasti Dansku sopeutuu jos saadaan pentuvieras meille kotiin saakka.

Pennut on niin ihania, voisin ottaa kaikkien pentuaikaa inhoavien ihmisten pennut meille vähän kasvamaan :D Voin laittaa vaikka osoitteen niin lähettäkää postitse tänne niitä! Palautan ne sitten joskus kun ne tulee teini-ikään eikä olekaan enää söpöjä hölmöjä palleroita xD



lauantai 27. tammikuuta 2018

Kenkä vapaudessa

Puuttuuko jotain?

Yhtenä päivänä kun oli aamulla alle -20 astetta päätin laittaa pilkullisille tossut jalkaan. Mentiin järvelle ja matkalla huomasin että yhdestä rannalla olevasta talosta lähdettiin koiran kanssa lenkille samaan aikaan. Todennäköisesti he tulisivat kohta sinne jäälle myös joten pidin erityisen tarkkaan ympäristöä silmällä jotta saan omat kiinni hyvissä ajoin kun Dany on välillä vähän arvaamaton. 90% fiksu mutta sitten välillä setteriaivot menee solmuun ja se saa ihme ideoita kuten että se juoksee viisi minuuttia ympyrää ennen kuin antaa kiinni... Tavallaan harmitonta mutta ei ole kiva olla se osapuoli joka joutuu arvailemaan itselleen vieraan koiran aikomuksia. Kuitenkin tällä(kin) kertaa Dany oli juuri niin fiksu ja tottelevainen kuin se useimmiten on joten ei senkään puolesta mitään ongelmaa ja lisäksi ehdin havaita koirakon ihan hyvissä ajoin joten kaksinkertainen onnistuminen tältä osin :D


Se vaan kun oma keskittyminen oli jo siinä toisessa koirakossa sekä vähän kamerassa niin en muistanut pitää silmällä niitä tossuja. Hassua kun yleensä muistan aina tasaisin väliajoin tarkistaa että joka tossu on vielä matkassa vaikka nuo tossut ei oikeastaan koskaan putoa, ne on tosi hyvät olleet dalluille ja tuntuvat olevan Danyllekin ihan yhtä sopivat. Niin tietenkin nyt sitten Sirrion hukkasikin yhden tossuistaan ja huomasin sen vasta kun aloin ottaa tyyppejä kiinni sen toisen koirakon lähestyessä. Eikä mitään hajua missä kohtaa lenkkiä Sirrion sen kenkänsä on pudottanut ja kauheat määrät lunta (paljon enemmän kuin mitä ainakin osassa kuvia näyttää). Yritettiin sitä vähän etsiä mutta ei löytynyt. Kävin vielä Haurunkin kanssa haravoimassa aluetta eikä Höyrypääkään saanut tossusta vainua vaikka se on aikaisemmin löytänyt monia hukkaamiani tavaroita. Vissiin niin paljon lunta ja niin iso alue etsittävänä kun oltiin menty siksakkia rannoilla ja jäällä että mudikin hämmentyy.


Tossun katoaminen ärsytti, pitikin olla vielä Sirrionin XL kokoinen 4Runner tossu. Olen aikaisemmin yrittänyt ostaa niitä pari lisää varalle mutta XL kokoa ei ollut pitkään aikaan saatavilla. Vipstoren kokotaulukkokin menee enää L kokoon asti niin aloin jo ajatella ettei noita isompia kokoja enää tehdä jostain syystä. Ja ihan kuin mun mastodonttini jalka mahtuisi johonkin ällään... Sama kun yrittäisi tunkea mun omaa 39-40 jalkaa pikkulapsen kenkään, ei niinkun sinne päinkään. Kaiken päälle tuo mutantti on vain jatkanut kasvamistaan, tässä yhtenä päivänä meinasin laittaa Sirrille sen oman vanhan lilan pannan jota se on käyttänyt vielä viime keväänä niin eihän se mennyt sen päästä läpi enää o.0 Siis tiedänhän minä että urokset voi kasvattaa massaa tosi pitkään mutta hitto meinaakohan tuo lakata ikinä kasvamasta? Pitäisi taas punnita se ihan mielenkiinnosta...



Mietin jo että kauhea homma alkaa metsästää uusia hyviä tossuja mutta onneksi kävin kuitenkin vilkaisemassa vielä Vipstoren sivuilta ja haa! XL koko oli ilmaantunut takaisin :D Ja tossut oli myös sopivasti alennuksessa :D Heti pari tossua tilaukseen ja otin myös parin L kokoa varmuuden vuoksi samoilla postikuluilla. Toivoin silti että löydettäisiin vielä se kadonnut kenkä kunhan lumet vähän sulaa ja etsiminen helpottuu. Jos se ei ole järven jäälle jäänyt niin tuo on sellaista paikkaa mistä kukaan sitä tuskin pöllii eli mahdollisuudet pitäisi olla hyvät vaikka joutuisi odottamaan kevääseen. Ja nyt sitten kelit onkin olleet plussalla useamman päivän ja lumet sulaneet melkein kokonaan joten lenkin yhteydessä käytiin kiertämässä rantaa ja siellä yhden kuusen alla pilkotti jotain sinistä! Sirrionin puuttuva säärystin ja heti vieressä se tossu! Litimärkiähän ne olivat mutta muuten ehjät :) Jes! Ja varatossutkin on jo postissa, pitää käydä ne sieltä joku päivä noutamassa :) Tää menikin just hyvin ja nyt on tossuja vähän hukattavaksikin. Vaikka koitetaan välttää sitä ;)

Dany oli aluksi vähän epäileväinen mutta lopputulemana tossuja voisi Danskun mielestä pitää useamminkin kun ne estää myös lumen paakkuuntumisen tassuihin :D Paljon kivempaa juoksennella hangessa kun ei kerry jäisiä kökkäreitä varpaisiin!












keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Sori xD

MIELIKUVA:


TODELLISUUS:





keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Melkein on ihan sopiva



Viime talvena kaikista kylmimmät päivät olivat ennen kuin Dany muutti meille ja tänä vuonna en tiedä tuleeko niitä edes. Mutta varuiksi Dany on kuitenkin saanut kokeilla vanhoja talvivaatteita josko näistä meillä jo olemassa olevista kamppeista löytyisi neidille sopivia kokoja ja itseasiassa Rohanin vaatteet menee neidille yllättävän hyvin. On ne vähän isoja, Rohan oli kuitenkin 30 kiloinen suhteellisen rintava dallu-uros ja Dany on vajaa 25 kiloinen kapoinen setterinarttu, mutta ihan käyttökelpoisia joten ne taitavat kelvata. Oma villahaalari Danyn pitää jossain vaiheessa saada mutta ei silläkään nyt kiirettä ole. Ihan kiva näin kun tuo haalarikin on ihan kunnossa oleva vaikkei nyt ehkä mikään kaunein asuste olekaan :D

Dany ei palele niin herkästi mitä Sirrion mutta ei se kuitenkaan mikään arktinen koira ole joten etenkin jos tulee odottelua tms. niin pukeminen on varmasti ihan hyvä idea vähän leudommillakin talvikeleillä. Ja sitten tietenkin jos tulee niitä oikeasti kovia paukkupakkasia. Minä nyt tunnetusti muutenkin mieluummin puen vähän turhaan kuin liian vähän, ei siitä kuitenkaan haittaakaan ole ja lihakset yms. tykkää myös siitä kun on lämmin. Ja vaikka kuinka ulkoillaan paljon niin sisäkoirat kuitenkin viettää suurimman osan päivästä sisätiloissa ja on aika iso lämpötilan lasku mennä ulos pienempäänkin pakkaseen.


Kong Safestix meni muuten lopulta rikki tuossa joku aika sitten, vedettiin sitä Sirrionin kanssa kilpaa ja sitten mulla olikin enää pääty kädessä :D Mutta kauan se kesti! Pitää katsoa myydäänkö niitä vielä että saataisiin uusi tilalle, se on ollut ehdottomasti kestävin lelu mitä meillä on ollut ja silti sellainen mistä koirat tykkää kun esim. tavan Kongit on noista vähän tylsiä. Vaikka leikitään meillä kyllä niilläkin :D



Päätön setteri :D



Danya naurattaa kun sille kertoo vitsin...

"Eikun hetkinen... en tajunnutkaan??" xD

Maailman komein 

Höyrypäällä on vaatteet omasta takaa, herra ei edelleenkään palele vaikka ikää tulee lisää mutta en kyllä ihmettele, sillä on niin paksu turkki että kampaaminenkin on tosi vaikeaa kun kampaa ei vaan tahdo saada ujuettua pohjavillan läpi ihan ihoon asti...