maanantai 1. tammikuuta 2018

2018



Uusi vuosi vaihtui melkein rauhallisesti. Sirrion edelleen hermostuu raketeista mutta katseltiin Netflixiä sen verran kovalla että osa pamahtelusta peittyi sen alle ja lopuista selvittiin kieltämällä ikkunassa rääkyminen jolloin herra tyytyi makoilemaan patjallaan ja syömään luitansa. Toisaalta vähän ärsyttävää kun on aina omistanut vain äänivarmoja elukoita mutta toisaalta voisihan asiat olla huonomminkin, ainakaan Sirrion ei hysteerisesti pelkää. Käytiin pikaisella ulkoilullakin (isot luut => jano => pissahätä) eikä Sirrion sielläkään reagoi raketteihin muuten kuin haukkumalla isoimmille / lähimmille pamauksille - ei siis yritä pakoon, ole liian peloissaan (tai ollenkaan?) käydäkseen hädillään tai totellakseen ihan normaalisti tai mitään muuta sellaista.

Edellisvuoden käänteisiin kuuluu vielä se että Danyn menneisyys yms. on tullut tietooni. Silloin kun Danyn ostin yritin aluksi etsiskellä vastauksia neidistä parin setteriryhmän kautta mutta vaikka englanninsettereitä ei kovin paljoa ole niin kukaan ei silti tiennyt mitään tällaisesta pentueesta ja ajattelin jo että mysteeriksi taitaa jäädä. Mutta sitten Danyn kasvattaja/alkuperäinen omistaja ottikin minuun yhteyttä joku aika sitten ja asiat on selvinneet. Ja hyvä niin :)

Edelliseen löyhästi liittyen, monet kanakoiraihmiset ovat kyselleet onko Dany mitä linjaa ja kun olen sanonut etten oikeastaan tiedä on asiasta heitelty omia arvioita, suurimman osan mielestä se on selvästi näyttelylinjainen mutta osa on vakaasti uskonut neidin metsästyslinjaisuuteen. Nyt voi sitten sanoa että molemmat ryhmät ovat olleet oikeassa... tai väärässä, miten sen nyt ottaa ;) Tyttö kun on tasan 50/50 molempia eli siis sekalinjainen :D

Seuraavalle vuodelle toiveisiin kuuluu Danskun kanssa juoksukisoihin osallistuminen olettaen että koira sekä hihnan tämä pää (se selvästi heikompi lenkki) pysyvät juoksukuntoisina ja myös sen mukaan miten niitä järjestetään tässä lähistöllä. Eli yhdet keväällä ja yhdet syksyllä :D ...no voi niitä olla vähän useammatkin ehkä, sen näkee sitten myöhemmin. Mutta mihinkään Rovaniemelle en kyllä lähde 10 minuutin suorituksen vuoksi :D Sitten Sirrionin kanssa pitäisi käydä kokeilemassa MH kuvaus nyt vielä kun se ei ole ihan ikäloppu papparainen ;) Saas vaan taas nähdä mitä siitäkin tulee vai tuleeko mitään... Haurun tavoitteina on vain pysyä terveenä (kuten tietty muillakin) ja opetellaan uusia temppuja jos enää keksin mitään mitä se ei jo osaa.

Sirrion olisi myös periaatteessa ihan koekelpoinen useammassakin lajissa mutta tällä hetkellä ei ole mitään intoa ilmoittaa sitä yhtään mihinkään. En muutenkaan erityisemmin tykkää käydä kokeissa, mikä näkyykin siinä kuinka "paljon" mun koirani niissä käyvät, ja lisäksi Sirrionin kanssa ei ole ihan sellaista kivaa tekemisen fiilistä mitä kaipaisin. En tiedä oikein miksi koska se tekee tosi hyvin eikä sen kanssa ole mitään isoja ongelmia mutta jotenkin vaan ei. Rohanin kanssa käytiin vain yksissä virallisissa kokeilemassa jos tuurilla tulisi ykkönen kun tiesin ettei se osaa paikalla makuuta mutta sen lisäksi sitten useissa möllikisoissa koska Roon kanssa kokeissa oli kivaa ja rento meininki kun jotenkin pystyin luottamaan Rohanin tekemiseen. En tiedä miten sellaisen luottamuksen saisi Sirrionin kanssa aikaiseksi kun Sirrioninkaan tekemisessä ja olemisessa ei oikeasti ole vikaa, vika on ihan ohjaajan pään sisällä. Mutta niin kauan kun sitä ei ole en usko että kokeissa käydään vaikka se onkin harmi sen puolesta että Sirrion on hieno harrastuskoira jolle kyllä saisi oikeitakin tuloksia jos sillä ei olisi tällainen vähän hullu omistaja. Onneksi tähän uuteen lisenssiin sentään tuli kertamaksu (vaikka sekin on suht kallis) koska muuten oltaisiin ihan tasan jätetty koekentät täysin jo pelkän hinnan vuoksi, niin iso hinnankorotus olisi ollut ostaa koko vuodeksi lisenssi kun käy vain yhdessä kokeessa. Ja maksaa se vielä ihan turhasta, paljon mieluummin maksan valjakkopuolen lisenssin (vaikkei kovin monissa kisoissa sielläkään käydä) jonka vakuutus kattaa kisojen lisäksi kaikki treeneissä sekä treenimatkoilla tapahtuvat vahingot. Ja valjakkolajit on "hieman" vaarallisempia kuin toko niin vakuutus ei senkään puolesta tunnu tyhmältä ajatukselta.


Hyvää vuotta 2018 kaikille!




3 kommenttia:

  1. Minulla koiran kanssa harrastaminen tökkää aina ekana siihen, että ei ole rahaa. :D Seuraavassa vaiheessa kotiovelle kasvaa kaksimetrinen kynnys juuri sillä seisomalla, kun ovesta pitäisi lähteä ulos. Teidän harrastelua on ollut kyllä kiva seurata. Ehkä juuri siksi, että se on ainakin ruudun tälle puolelle näyttäytynyt juuri sellaisena pienimuotoisena ja rentona touhuna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Minusta harrastaminen itsessään on tosi kivaa (vaikka aika kallista tosiaan) mutta ne kokeet... Onneksi niissä ei ole pakko käydä. Olisi vain niin kiva kuitenkin saada hienolle koiralle tuloksia ja kasvattajallekin olisi niistä iloa. Mikä on sekin tärkeää kun jatkossakin haluaisin koirani kasvattajilta jotka kiinnittää harrastusominaisuuksiin huomiota :/ Ohjaajan huono hermorakenne vain häiritsee taas vaihteeksi xD

      Poista
    2. Ihan mahtavaa, että ajattelet myös kasvattajaa! Minulle itselleni ainakin on tärkeää myös kasvattajan tekemän työn tukeminen kasvatinomistajana. :)

      Poista