perjantai 30. maaliskuuta 2018

Sirrin synttäriraportti



19. päivä Sirrion täytti jo kolme vuotta! Synttäripäivänä täällä oli ihan kauhea lumi/räntä/mikälie pyry eikä voitu ottaa perinteistä pönötyskuvaa, jouduttiin odottamaan pari päivää vähän selkeämpää säätä. Ja vielä siihen päälle "joku" ei saanut aikaiseksi siirtää kuvia kamerasta koneelle... Joten synttäripostaus on vähän myöhässä mutta synttäreitä juhlittiin silti ajallaan. Sirrion sai herkkuja, hampaidenpuhdistuslelun (en nyt tiedä toimiiko mutta on tosi kiva) sekä uuden käytetyn jalkapallon josta on jo ilmat pihalla mutta se on silti ihan paras lelu kuten aina.

Sirrion olisi nyt vissiin laskettavissa aikuiseksi koiraksi ja onhan sen rasittava vaihe jo aika tukevasti takanapäin. Toki kun kyseessä on innokas, aktiivinen nuori herra ei kaikki aina mene niinkuin elokuvissa mutta pääsääntöisesti Sirrion on fiksu tyyppi jolle ei enää satu ns. teini-iän ylilyöntejä. Vaikka meille todennäköisesti* ei mun jatkuvasta pentukuumeesta huolimatta ole tulossa pentua ihan lähivuosina, luulen että nyt Sirrion alkaa olla siinä pisteessä että sille voisi ottaakin pikkuveljen ilman ongelmia. Henkistä kasvua on siis tapahtunut siitä missä oltiin noin vuosi sitten.

(* ei pidä sanoa varmasti 'ei' tai täällä on ihan tasan joku koiranpentu ensiviikolla)

Yritettiin synttärien kunniaksi ottaa tosiaan sitä poseerausta jotta voisi vertailla onko jätkässä tapahtunut kehitystä. Sirrillä oli taas selkeä mielipide tästä aiheesta ja oli sitä mieltä että ylläoleva on ihan hyvä poseeraus, ota vaan nyt äkkiä se kuva että ei tartte tässä tönöttää... Joo en vaan usko että toi on ihan sitä mitä esim. kasvattaja haluaisi sivuillensa laittaa xD xD

Joo toi ilme xD 

Tää on mun mielestä ehkä onnistunein vaikka tolppa kasvaakin päästä ja kuvakulma, suunta yms. voisi todellakin olla paremmat. Mutta koira näyttää melkein normaalilta ja jos olisi oikein aktiivinen niin äkkiäkös tuon tolpan fotoshoppaisi piiloon.

Silmät tiukasti kiinni kun on niin kärsimystä tällainen.

"Vapaa! ...ei kai tästä tuu tän kummempaa..." 
NO VIHDOINKIN!!!!
Kokeillaan taas kesällä seuraavan kerran kun ei ole lunta maassa niin tyyppi ei niin huku taustaansa. Eikä tietty treenata tässä välillä koska mitä turhaa :P 

Komein ja parhain se on silti :)




sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Dalympialaiset

Dany ihan rasittuneena kotimatkalla, ei edes herännyt vaikka Sirrin kanssa syötiin kanawrappia :D


Viikko sitten sunnuntaina käytiin Lappeenrannassa Dalympialaisissa, Sirrion osallistui ja Dany hengaili taas mukana vale-dalluna ;) Vauhtia ei tyypeiltä puuttunut, etenkään Sirriltä kun kaikkialla oli ihania NAISIA!! Osallistuttiin Sirrin kanssa pieneen näyttelyharkkaan ennen varsinaista koitosta eikä Sirrillä ollut taas vaihteeksi mitään hajua siitä mitä esim. seisominen mahtaa olla... onneksi se siitä vähän alkoi rauhoittua, korvat alkoi toimia ainakin osittain ja aivokapasiteetistä enää vain noin 85% meni narttujen ajattelemiseen. Se on ihan hyvin Sirriltä :D

Dalympialaislajeista ensimmäiseksi suoritettiin lyhyt rally-toko rata, oli onneksi helppo niin Sirrionkin kykeni sen verran keskittymään että saatiin rata läpi ihan kunnialla. Varmaan olisin voinut ohjata sen läpi nopeamminkin mutta ajattelin ettei meidän suorituksesta joka tapauksessa mikään hurjan nopsa tule kun seuraavat lajit on syömislajeja :D

Sirrion syö kaikkea ja omaa ihan hyvän dallumaisen ruokahalun mutta se ei ole mikään ahmija ollut koskaan. Sen mielestä ruoka pureskellaan, ei imaista mahaan nanosekunnissa kuten Romppa teki ja kun dalluista on kyse ajattelin että joukosta varmasti löytyy niitä romppia ;) Seuraava laji oli siis lihapullan löytäminen mukien alta, tämä taisi olla Sirrin lemppari laji. Tämä pelihän on sille lapsuudesta tuttu. Ei se sitä pullaa kauhean nopeasti löytänyt kun Sirrillä on tuossa pelissä aina tapana jumittua leikkimään niillä törpöillä (tai mukeilla tässä tapauksessa) ja niin nytkin mutta ihan kelpo suoritus kuitenkin. Viimeiseksi perinteinen nakin syönti jossa Sirrion teki niin hyvän suorituksen kuin vain sille on mahdollista :)

Sipulista oli tosi hauskaa ja se olisi mielellään ottanut uuden kierroksen :D Aikoja en tiedä kun ei jääty ihan näyttelyn loppuun asti (pitkä reissu se oli ihan tuollaisenaankin) ja tuloksia ei ole (vielä ainakaan) näkynyt netissä mutta tosiaan oletan ettei tehty mitään huipputulosta.

Dansku, Sirrion ja pentu

Sitten taas tapettiin aikaa ja viihdyttiin niin hyvin että oltaisiin vissiin jääty näyttelykehästä kokonaan pois jos Sirrionin siskon omistaja ei olisi tullut huomauttamaan että niin teidän pitäisi olla siellä kehässä niinku nyt. Oho no joo hups :D Kiirehdittiin kehään, osallistuttiin siis lemmikkiluokkaan joka on tarkoitettu koirille joissa on jotain oikeat näyttelyt estävää "vikaa", tuomarina Jutta Tschokkinen.

Aluksi Sirrion seisoi yllättävän hyvin ja antoi kopeloida itseään riehaantumatta liikoja vaikka onkin tosi ihanaa kun joku tulee silittelemään. Juoksutus meni huonommin, luulisin että mentiin ravilla mutta Sirri halusi vain impata tekonurmesta ihania narttuhajuja. Ja sen jälkeen seisottamisestakaan ei tahtonut tulla yhtään mitään kun ne hajut oli niin paljon oleellisempia. Sentään Sirrion antoi katsoa hampaansa suhteellisen hyvin, varmaan auttoi se että Sirrin kasvattaja oli vähän aiemmin katsonut ne Sirrionin melko pontevista vastusteluista välittämättä. Sirri antaa kyllä mun katsoa sen hampaat ongelmitta (ja pestä niitä yms. eli meillä ei kotona todellakaan ole ongelmaa) mutta se ei ole sama kuin että joku muu katsoisi ne enkä siihenkään ole jaksanut panostaa kun ei Sirrion kuitenkaan ole näyttelykoira. Muuten olisin jo heti pienestä laittanut kaikki mahdolliset ihmiset tutkimaan sen purukalustoa jotta herra olisi tottunut hommaan kun se ei ole koskaan oikein arvostanut että vieraat näpelöi sen suuta.

Lopulta tuomari ilmoitti että saadaan H ja voidaan poistua kehästä. Vähän tympeää saada H lemmikkiluokasta ja erityisesti siksi että oltiin koko reissuun lähdetty oikeastaan vain siksi että Dotstorm's koiria toivottiin paikalle niin monta että saataisiin kasaan kasvattaja- ja jälkeläisluokat ja nyt ei sitten niihin päästy osallistumaan kun H:n koiraa ei noihin karkeloihin kelpuuteta. Mutta koirilla oli kuitenkin kiva päivä ja Tanya sai nähdä kasvattinsa pitkästä aikaa niin eihän se turha reissu silti ollut. Ja vähän myöhemmin meille tultiin sanomaan että saadaan palkintokin osallistumisesta. Saatiin siis pönikkä Bozitan lohipateeta joka iltapalalla katosi hyvin vauhdikkaasti koiruuksien kitoihin, oli kuulemma tosi hyvää.

Tässä Sirrionin arvostelu:
3v. Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä pään profiili, hieman poskia. Vaaleat silmät. Alapurenta. Hieno korvien väritys. Hyvä kaula. Ok rintakehä. Suora lantio ja ylös kiinnittynyt häntä. Tasapainoisesti mutta niukasti kulmautunut. Hieman lyhyet mutta sujuvat liikkeet. Varma ystävällinen käytös.

Ja vaikka sitä ei ole arvostelussa mainittu tuomaria tuntui häiritsevän sekin että Sirrionilla on puutteellinen pigmentti (=eli paljon vaaleanpunaista ihoa kun pitäisi olla rusehtavaa). Se on jännä kun itsekin tykkään kunnolla pigmentoituneista koirista (ja pigmentin puute on dallulla virhe) mutta Sirrionin kohdalla en enää tavallaan edes näe että se puuttuu vaikka onhan se aika selkeä homma... Siinä sen taas huomaa että omaa koiraa pitää aina kauneimpana :D Ja kaunein, komein ja hienoin Sirri onkin vaikka tuomari ei tällä kertaa osannut herraa arvostaa, ihme puusilmä ;) :D

"En minä enää muista miksi näitä piti pelätä :D "


perjantai 2. maaliskuuta 2018

Vikat pentuilut



Basenjipennut on edelleen pitäneet meikän kiireisenä, nelisen ipanaa tuli meille hetkeksi kyläilemään ja yksi pentu jäi pidemmäksi aikaa kunnes sille nyt löytyi oma koti. Luulen että nuo mun koiruudet ovat tyytyväisiä kun viimeinenkin naskalihammas lähti vaikka tosi hienosti nuo pilkulliset on olleet pentujen kanssa. Danykin, vaikka alku oli vähän hankala, tottui pentuihin nopeasti ja rennosti söi niiden kanssa patjalla samaa luuta yms.

Pennut on ihquja mutta nyt ehkä ehtii tekemään vähän muutakin kuin valvomaan kuka nyt repii sohvaa... voisi vaikka vähän yrittää pikatreenata kun Sirrion on menossa näyttelyyn reilu viikon päästä kun dalmisten Open Shown yhteydessä järjestetään lemmikkiluokka. Ei Sirristä taida hyvin käyttäytyvää kehäkettua viikossa tulla mutta jos se vaikka pienen harjoittelun ansiosta ei vetäisi ihan sitä parasta villihevos-impressiotaan :D Vaikka eipä sillä niin väliä, ei tuokaan ole mikään virallinen näyttely ja joskus lemmikkiluokat voi olla... no mielenkiintoisia :p Max osallistui kyseisiin skaboihin joskus ja tuomari kerrankin selitti jotain kuinka Max on paremman näköinen kuin kilpakumppaninsa mutta sijoittuu luokkansa viimeiseksi koska se on ainoana kastroitu = ei voi jatkaa geenejään. En ihan tajunnut logiikkaa kun kyseessä oli lemmikkiluokka mutta samapa tuo. Ei kai sinne voittamaan lähdetä vaan tapaamaan rotutovereita, sukulaisia, kasvattajaa yms. Tosin Sirrionilla on toistaiseksi ollut aika hyvä tuo menestys niin onhan se nyt vähän huono homma jos se ei tällä kertaa tuokaan pokaalia kotiin :P Menee hyvä putki rikki eikä voi enää kehua kuinka Sirrion aina sijoittuu ;)