lauantai 21. huhtikuuta 2018

Juoksukisat vol.2

Valokuvaaja Sirke Vaarma

Tänään käytiin L-SVUn Ohkolan Kevätkisa 2018 johon Danyn kanssa ilmoittauduttiin. Osallistuttiin tällä kertaa harrastussarjan sijasta "oikeaan" kilpasarjaan, matka oli 3.8 km. Kilpailijoita oli yhteensä 13, 7 miestä ja 6 naista. Sää on ollut jo pidempään epävakainen, pe-la yönä täällä sitten vielä satoi ja ukkosti ja nyt lauantai-aamusta satoi edelleen ja tuuli voimakkaasti joten muutenkin vasta sulamassa ollut rata oli melkoista mutavelliä eikä sää muutenkaan ihan kaikkein mukavin. Vaikka parempi näin kuin että olisi ollut +20 astetta kuten perjantaina, siinä tapauksessa Dany olisi varmaan kääntynyt takaisin kotiin ensimmäisen 100 metrin jälkeen :D

Valokuvaaja Auvo Kuusinen

Ennen juoksuluokan alkua lämmiteltiin ja toivoin että Dany olisi käynyt molemmilla hädillä mutta eipä käynyt kakilla. No, oltiin käyty pienellä lenkillä aamulla ja se oli kakkinut joten tuskinpa se olisi ongelma? Dansku hölkkäili rennosti, välillä vähän spurttaili laukalle mutta aika rennosti otti tuon lämmittelyn. Ajattelin tästä että lähtö tulee taas olemaan vähän epävarma samoin kuin edellisellä kerralla. Vaan olinpa väärässä, kun siirryttiin lähtöjonoon Dany sekosi täysin, huusi ja rempoi valjaissa ja oli sitä mieltä että päästä irti s**tana minä lähden nyt!!!!! :D Haha nopeaoppinen tyyppi :D Ja kyllähän minä tiedän että Dany on monissa asioissa todella fiksu mutta kun se osaa olla toisissa asioissa ihan käsittämätön tahvo niin välillä sen fiksuus pääsee yllättämään.


Valokuvaaja Auvo Kuusinen

Lähdettiin siis hyvin reippaasti, rata alkoi suunnilleen samoin kuin viimeksi ylämäellä joka mentiin suht reippaasti ja sitten seuraava alamäki niin kovaa että toivoin ettei siinä olisi ollut kuvaaja taltioimassa kun meikä yrittää epätoivoisesti pysyä pystyssä mutaisella radalla aivan liian kovassa vauhdissa :D Mutta eihän noista kuvista lopulta melkein edes huomaa! Mäen alla sain tasapainon takaisin ja oltiin tekemässä aikalailla niin hyvää suoritusta kuin oli tuolla kunnolla mahdollista. Jouduin pitämään talvella aika pitkään taukoa koiranpureman vuoksi ja purtu polvi on vasta vähän aikaa kestänyt kunnolla juoksemista ja tokikin Danykin on saanut vähemmän liikuntaa kuin jos olisin ollut terve. Lisäksi talvella en voi vedättää kun en uskalla juosten liukkauden vuoksi eikä mulla ei ole mitään talvivetovempelettä. Käytiin siellä UVUn avoimissa treeneissä joulukuussa (vaikka oikeasti olin silloinkin telakalla mutkun halusin mennä) ja sitten ollaan nyt pari kuukautta tehty mulle peruskuntoa nollista. Eli siihen nähden meni tosi vahvasti. Sitten noin 1.8 km kohdalla Danylle iski se kakkihätä, se kyykkäsi melkein täydestä vauhdista, suoritti toimenpiteen niin nopeasti kuin mahdollista ja oli välittömästi lähdössä taas laukalla eteenpäin. No, ei kai sille mitään mahda mutta menihän siinä monta sekuntia hukkaan. Meidän eka kilsa meni Polarin mukaan ajassa 3:45, tää kakkauskilsa 4:11, ja loppupätkä sellaista 3:55 vauhtia eli kyllähän tuossa kuitenkin selkeästi meni useita sekunteja. Lisäksi alettiin molemmat vähän hyytyä ylämäissä, se huono kunto joo mutta ehkä tuo pysähdyskin jotenkin vaikutti. Tiedä häntä. Tehtiin kuitenkin parhaamme ja maali"suoralla" alettiin saavuttaa edellistä lähtijää, oltaisiin varmaan ohitettu tämä pari jos ei olisi tullut tuota stoppia. Toisaalta hyvä ettei niin käynyt mutta toisaalta olisi ollut jännä nähdä olisiko Dany jatkanut kunnolla juoksemista ohituksen jälkeen vai halunnut jäädä siihen rinnalle vähän seurustelemaan kuten Rompalla oli aikoinaan tapana :D Loppuaika meillä 15:08, oltiin sillä sijalla 9 ja jäätiin yli kolme minuuttia voittajasta. Mutta oltiin neljäs nainen ja miehiä ei lasketa kun ihan epistä että joutuu niitä vastaan kilpailemaan :P

Valokuvaaja Auvo Kuusinen

Oikeasti ei sillä sijoituksella väliä mutta ei saatu taaskaan ihan puhdasta suoritusta vaikka tavallaan kuitenkin parannusta edelliseen kertaan. Vaikka keskinopeus olikin selvästi hitaampi. Mutta oli pidempi matkakin ja vaikea juosta kun jalka upposi mutaan suunnilleen joka askeleella. Näissä kuvissa ollaan ihan alkusuoralla ja sekä Dany että mun kengät ja housut on jo pelkän lämmittelyn aikana vaihtaneet väriä... Ensi kisassa pyritään siis muuten samanlaiseen juoksuun mutta en anna Danylle viikkoon ennen kisaa ruokaa ettei se varmana pysähdy kakkaamaan, niih ;)


Valokuvaaja Sirke Vaarma



torstai 12. huhtikuuta 2018

Pennun paluu

Tää tyyppi on taas ilmoitettu koirajuoksukisaan. Jännää, toivottavasti neiti suoriutuu yhtä hienosti kuin viimeksi. 

Tällainen tyyppi puolestaan kävi meillä jo joku aika sitten taas yökyläilemässä parin päivän ajan

Suurin osa kuvista vaan on jostain syystä tällaisia... Sirrionin pitäisi ehkä mennä töihin telkkuun rikosohjelmiin yms. missä pitää peittää naama. Ei tarvisi sumentaa jälkikäteen kun olisi tällainen ihan livenä toimiva anonyymiuden häntä :D

Sirrion oli pennun idoli, se ketä kopioidaan ja kunnioitetaan. Oli huvittavaa mm. kun olin tietokoneella ja Sirrion tuli siihen viereen lattialle istumaan (tarkoituksena ilmaista että saa kyllä rapsuttaa jos haluaa...) niin tää ipana tulee heti perässä, tarkasti parkkeeraa itsensä samaan asentoon Sirrin kanssa ja istuu sitten siinä ihan sen näköisenä että tässä me isot pojat* vaan istuksitaan :D 

*vaikka tämä pentu onkin tyttö

Dany puolestaan oli leikikaverin roolissa ja se kenen hännässä ja korvissa voi roikkua. Kun vaikka se komentaisi ei siitä tartte välittää, se on vaan Dansku! Ei yhtään niin iso ja hurja mitä Sirri.

Danya ei tuo rooli haitannut, se oli tosi ilahtunut heti kun näki että toin pennun meille "Ai hei toi kaveri tuli taas!" ja oli vain tyytyväinen kun oli joku jonka kanssa sai riehua melkein 24/7 pari päivää. Sirrion kun ei ole ihan niin kova leikkimään. Mutta Danyn harmiksi pikkuriiviö ei taaskaan jäänyt meille, oli vain vähän oleilemassa. Danskun mielestä voitaisiin nyt sittenkin ottaa oma pentu.