sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Miss Bansku

Odottelemassa, tää oli se rankin osuus


Eilen lähdettiin Danskun kanssa vähän "retkeilemään" viereiseen kuntaan kun osallistuttiin Oitissa järjestettyyn mätsäriin. Paikalle päästiin "liftaamalla" autokyyti ja oltiin sitten paikalla tosi hyvissä ajoin ja saatiin odotella hyvä tovi että päästiin edes ilmoittautumaan. Sää oli ihmisten kannalta kiva mutta koirille ehkä vähän turhan lämmin ja Dansku ei ole mikään auringonpalvoja mutta istuttiin varjossa niin ei ollut paha ollenkaan. Kuvittelin että kaikki kehät alkaisi 12 aikaan mutta silloin olikin vasta koirasusi-kehät (toinen järjestäjistä oli koirasusiyhdistys) mikä tarkoitti vielä lisää odottelua :D Järjestäjien kannalta valitettavasti osallistujia ei koko mätsärissä ollut kovin montaa (en tiedä onko meillä sattunut vaan sellainen tuuri vai onko mätsäreissä nykyään aina tosi vähän porukkaa, eivät ole enää kovin suosittuja? Ei niitä kyllä minusta järjestetäkään niin paljon kuin joskus ennen) joten kehät meni meidän kannalta onneksi nopeasti, oltaisiin oltu reissussa vielä huomennakin jos olisi ollut paljon porukkaa ;)

Dany esiintyi ihan suht OKsti siihen nähden että pitkä odottelu oli saanut sen aika tympääntyneelle tuulelle. Danylla on taipumusta välillä peitsata, etenkin jos sitä ei hirveästi huvita kuten nyt, enkä onnistunut sitä estämään ihan täysin mikä tietty vaikutti arviointiin. Tultiin sekisten kolmanneksi mikä oli oikein hyvä. Danskuhan ei ole ikinä BIS sijoituksia saanut mutta toivoin ettei saisi nytkään koska jos olisimme voittaneet vaikka 15 kilon ruokasäkin niin siinähän oltaisiin sitten oltu :D :D Tälläkin sijoituksella voitettiin ihan riittävän iso kasa nameja (joita Dansku alkoi heti siinä palkintokuvia otettaessa availemaan koska Danysta edelleen mätsäreissä oleellisinta on maistuvat palkinnot) mutta voitot mahtui sentään reppuun ;) Tuomarina oli ilmeisesti Oona Karhu / kennel Wildbeast, tuomari oli oikein mukava ja myös kertoi vähän syitä sille miksi sijoitti koirat niinkuin teki mikä on ihan kiva juttu aina.

Koska hommassa oli jo vierähtänyt aika tovi lähdettiin heti kotimatkalle kun kehästä päästiin, tarkoituksena kun oli hölkätä/kävellä/madella vajaa 20km kotimatka ihan omin jaloin sen mukaan miten Dany tuntuisi jaksavan. Tuo on paljon lyhyempi kuin meidän perusviikonloppulenkki joten sen puolesta ei huolta, lämmin sää vaan vähän jännitti vaikka ei sekään ihan mahdoton ollut (sitten olisi jäänyt reissu tekemättä tietty) eikä meillä ollut mihinkään kiire. Repussa oli eväitä ja huomattiin että matkan varrella oli tosi paljon erilaisia ojia, soita yms. joten aina kun tuli kilometri täyteen käytin Danyn vähän uimassa. Näin neiti tuntui pysyvän tosi viileänä ja oli hyvässä iskussa, ei pienintäkään merkkiä minkäänlaisesta hyytymisestä tai ylikuumumisesta. Dany oli vaan innoissaan kun vihdoinkin päästiin liikkeelle ja olisi halunnut mennä paljon kovempaa kuin mikä minusta oli sopiva vauhti tuohon keliin. Ja aina välillä uimatauoilla katseli mua sen oloisena että taasko??? onko pakko??? No on on, käy nyt uimassa kierros niin jatketaan taas :D Kotiin kun päästiin Danysta oli huutava (kirjaimellisestikin) vääryys kun lähdin vielä vähän jatkamaan lenkkiä Sirrionin kanssa ja jätin Danskun yksin kotiin, kauheaa setterin sorsimista!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti